Kun Sähkölässä sammui valot
Tämä tarina kertoo, kuinka Eerosta ja Veerasta tulee Sähkölän supersankareita.
Sähkölän sankarit
(Eero) Elektronman
Tavallisesta Eerosta tulee supersankari Elektronman, joka valvoo superkykyjensä avulla Sähkölän kaupunkia. Elektronman ratkoo kaupunkilaisten ongelmia, jotka hyvin usein liittyvät tavalla tai toisella sähköön.
(Veera) Wattityttö
Veera saa Wattitytön supervaatteiden myötä supervoimia, joilla voi havaita esimerkiksi huolimattomaan sähkön käyttöön liittyviä vaaroja. Nanosekunneissa liikkuva Wattityttö on aina siellä missä sähköistyy.
AIMO (Neurojärki)
Supersankareitamme ja lukijaa opastava, sähköinen pikku apulainen. Rakastaa akkuvettä, mutta pelkää ukkosta, koska voi saada sähköpurkauksesta oikosulun.
Voit kuunnella tarinan myös äänikirjana.
Kun Sähkölässä sammui valot
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Hämärässä olohuoneessa
loisti vain television sinertävä valo. Kaikki oli valmista odotettua iltaa varten: popcornit, sipsit, dipit, irtokarkit ja limpparit odottivat pöydällä. Veera istui jo sohvalla ja Eero asetteli tyynyä paremmin selkänsä taakse. “Ja nyt alkaa Tähtien Taiston megalomaanisin osa Tapaus I: Pimeä tuhka!” Eero julisti ja painoi käynnistysnappia.
Juuri samalla hetkellä televisio pimeni. Eero painoi uudestaan, mutta televisio pysyi pimeänä. “Ei voi olla todellista!” lapset parkaisivat yhdestä suusta. “Sulake taisi palaa.” Sulakekaappi sijaitsi kellarissa, jonne lapset eivät mielellään menneet.
Kellariin vei kapeat kierreportaat
Veera asteli määrätietoisin askelin alaspäin tunkkaisen hajun voimistuessa porras portaalta. Eero seurasi kintereillä pitäen tiukasti kiinni kaiteesta, sillä hän ei täysin luottanut polviinsa jotka tuntuivat kummallisen heikoilta. Ei häntä pelottanut, ei suinkaan, Eero vakuutteli mielessään itselleen. Kellarin pöly vain hieman heikotti.
Päästyään portaiden alapäähän lapset alkoivat luovia tietään kellarin sokkeloissa kohti sulakekaappia. Kivet narskuivat kengissä ja käsiin, jotka tunnustelivat seiniä, tarttui kosteaa hiekkapölyä.
Vihdoin sulakekaappi löytyi
Lapset ryhtyivät tutkimaan sulakekaappia. “Vanha sulake pois”, puheli Veera itsekseen. Eero valaisi kaappia.
Yhtäkkiä vanhan sarjakuvapinon vierestä alkoi kajastaa heikkoa valoa. Eero katsahti kädessään olevaa puhelinta, joka toimitti taskulampun virkaa ja sammutti sen. “Hei! En näe mitään!” Veera protestoi äkäisesti, mutta ei päässyt jatkamaan, kun Eero sulki Veeran suun kädellään.
Mistä tuo valo tulee?
“Katso!”, Eero kuiskasi Veeran korvaan. “Mistä tuo valo tulee?” Veera käännähti kohti Eeron osoittamaa lehtipinoa. He lähtivät varovaisesti etenemään kohti valonkajoa.
Kun lapset pääsivät aivan lähelle, he alkoivat kuulla vaimeaa särähtelyä ja surinaa. Lehtipinon takaa pilkisti metallinen käsi, joka liikkui. “Olenpas minä jäykistynyt”, joku puheli. “Tämä teleportaatio ei toimi, ei sitten ollenkaan”, jatkoi turhautunut ääni samalla kun metallinen vartalo tuli esiin. “Minä en voi ihan hyvin”, Eero kuiskasi Veeralle. “Näen puhuvan olion.” Veera katsoi silmät lautasen kokoisina Eeroon ja nielaisi: “Minä näen saman.”
Kiivaan ähkinän ja puhkinan säestämänä olio teki venytysliikkeitä ja ojensi vielä lopuksi kätensä kohti päätään, jolloin ystävälliset kasvot kääntyivät kohti lapsia. “Hei vain! Mukava tavata. Minä olen AIMO, neurojärki, ja minulla on teille tuomisia”, olio julisti. Se kiirehti takaisin sarjakuvapinon taakse. Pian AIMO palasi takaisin kantaen puista arkkua. Arkun kansi ponnahti auki. Päällimmäisenä oli kirje. Vapisevin käsin Veera nappasi kirjeen ja avasi sen.
Tervehdys ystäväiseni,
Kirjoitan teille vuosisatojen takaa. Olen omassa ajassani hyvin väärinymmärretty keksijä. Minua pidetään pähkähulluna, vaikka olen juuri tehnyt tieteellisen läpimurron. Olen pystynyt kehittämään Loputtoman Energian® lähteen, joka tuo valon pimeyteen ja elon koneisiin.
Silti kaikki vain kohisevat Franklinin salamakokeista, Faradayn alkeellisesta sähkömoottorista ja Edisonin himmeistä hehkulampuista! Kukaan ei ymmärrä minun saavutuksiani. Siksi lähetän tutkimukseni tuotoksen: Loputtoman Energian® virralla toimivan neurojärki AIMOn tulevaisuuteen, jossa minua toivottavasti ymmärretään.
AIMO ei yksin voi ratkaista tulevaisuuden haasteita, joten tarvitsen jonkun AIMOn oppaaksi. Sinä, arvoisa lukijani, toivottavasti otat tämän kunniatehtävän vastaan. Ohesta löydät kehittämäni vaatetuksen, joka hyödyntää Loputtoman Energian® voimaa. Sen avulla saat yli-inhimillisiä kykyjä. Käytä niitä viisaasti. Voit valita kahdesta asusteesta mieleisesi. Kutsumme niitä Elektronmanin ja Wattitytön asuiksi.
Ystävällisin ja hiukan pähkähulluin terveisin, Conrad .D. Edistein
Aikansa väärinymmärretyin nero
Meillä on hommia!
AIMO kiikutti Wattitytön vaatteet Veeralle. “Tsup, tsup, vaihdapas nyt vaatetuksesi, Wattityttöseni.” Se rullaili seuraavaksi Eeron luokse ja tuuppi Eeroa kohti Elektronmanin vetimiä. “Pukinetta niskaan, poika hyvä, meillä on hommia!” AIMO touhotti.
Veera ja Eero tottelivat. Eero asetteli naamion kasvoilleen ja tunsi, miten koko keho sähköistyi. Hänen laserintarkaksi terästäytynyt katseensa huomasi huolimattomasti kiinnitetyn loisteputken katossa ja hän singahti salamana korjaamaan sen. Veera naksautti vyönsä soljen kiinni ja samassa hän tunsi, miten voimakas energia kulki hä- nen lävitseen. Veera viuhahti elektronin nopeudella sulakekaapille, nappasi palaneen sulakkeen ja sujautti uuden tilalle. Kaikki tapahtui nanosekunnissa. Samassa valot rävähtivät päälle ja yläkerran salista alkoi kuulua iloinen bassojytke. AIMO kierteli ihastuneena lapsia ja nakutteli käsiään yhteen “Näyttää mainiolta, näyttää oikein hyvältä, kiitettävää jopa, sanoisin.”
“Tästä taitaa olla alkamassa seikkailu”, totesi Wattityttö hymyillen Elektronmanille. Elektronman terästi kuuloaan. “Luulenpa, että seu- raava tehtävä odottaa jo. Leipuri Ulla Lämpimäisen sähkövatkain on tulessa.” Kaksi viittaa viuhahti matkaan.
